Oulangan kansallispuisto, kiutaköngäs + Hiiden Hurmos

Startattiin heti aamusta miehen kanssa kohti kiutaköngästä. Autoja oli Oulangan luontokeskuksen parkkipaikka melkein täynnä. Mies sanoi ettei ole koskaan noin paljon väkeä nähnyt siellä. Kuitenkaan poluilla ei tullut vastaan kauheasti ihmisiä.

On muuten hauskaa kuinka on kahdenlaisia ihmisiä; heitä jotka lukevat jokaisen kyltin ja heitä joita ei kiinnosta pätkääkään ja odottavat että toiset lopettaa lukemisen. Itsehän kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään. 😄 Kumpaan sinä kuulut?

Kiutakönkään jylhä kosken pauhe kuului jo kauas. Putoushan on kokonaisuudessaan huimat 14m pitkä jyrkkien koskien sarja josta korkein porras on 4 metriä. Koski ja punaiset kalliot olivat vaikuttava näky. Kallioiden tiilenpunainen väri johtuu dolomiittikivestä. Jokseenkin itse odotin jotain vielä upeampaa, mutta tänne pitäisi varmaan tulla keväämmällä niin koskessa olisi enemmän vettä. 

Kävelimme hetkisen vielä eteenpäin harjua joka kuuluu isoon karhunkierrokseen. Sopivan paikan löydyttyä istuimme alas syömään eväät. Maisema sieltä oli todella upea. 

Eväiden jälkeen palasimme hetkisen takaisin päin ja lähdimme kävelemään hiiden hurmos -kierroksen. Hetkinen huilattiin penkillä hiidenlammen ääressä katsellen luontoa ja tämän jälkeen jatkoimme kierroksen loppuun. 

Lopuksi kävimme luontokeskuksessa katsomassa pienen näyttelyn sekä infopisteestä ostimme kansallispuiston merkin. Ravintolaan emme tällä kertaa jääneet syömään vaan lähdimme mökille tekemään ruokaa. 

-Hanna-

Menetetyt keltasipulit

Aloin tänään innoissani nostamaan keltasipuleita ja laittamaan niitä roikkumaan seinälle naruun jotta kuivaisivat. Viikon lapin reissun aikana sipulien varret oli kaatunut ja kellastuneet suurimmaksi osaksi. "Jaa, pari mätää sipulia joukossa, no sitä sattuu. Hetkonen, tuossa on matoja.. ja tuossa.. tarkemmin kun katsoo niin jokaisessa. Voi ¤#/#%#&, meillä on sipulikäpästen toukat pilannut koko sadon." 

Että tällästä heti näin ensimmäisenä vuonna. Meillä oli harso sipuleiden päällä pitkään, mutta silti tulivat. Ei olisi pitänyt ottaa varmaan koko kesänä harsoa pois. Noh, ensi vuonna sitten viisaampana harsotus koko kasvun ajaksi, tuhkaa rivien väliin sekä tietysti paikan vaihto mahdollisimman kauas tämän vuoden paikasta.

Vähän kyllä harmittaa, mutta tämmöistä tämä viljely on. Aina ei onnistu kaikki ja toivotaan, että ensi vuonna onnistuu paremmin.

Mutta jos jotain positiivista, niin onneksi punasipulit oli sentään säilynyt invaasiolta melkein kokonaan. Muutaman jouduin heittämään pois.

Onko muilla onnistunut tänä vuonna sipulit? 

-Hanna-