Tulevan kasvukauden projekteja puutarhassa..

.. jotka ehkä valmistuvat tänä vuonna. En jaksa ottaa liiallista stressiä. 😀 

1. Kanukkamaja

Viime vuoden keväällä aloitettu projekti. Saatiinkin sitä jo vähän leikattua ja muotoiltua, sekä melkein tehtyä valmiiksi sydämen muotoinen tiilipohja kunnes tiilet loppuivat kesken. 

Haaveissa olisi tehdä sinne boheemi tyylinen, suojainen istuma-alue. Tahdon paljon lyhtyjä yms. ulkovaloja sinne  roikkumaan jotka antavat sitten kesän taittuessa syksyyn valoa. 

2. Patio

Tämänkin aloitimme viime syksynä merkkaamalla patiolle paikan ja saimme istutettua myös ensimmäiset perennat ympärille jotka olivat äidiltäni saatuja syysastereita. Vielä on siis tekemistä. 

Tästä tulee valoisampi istuma-alue joka sijaitsee keskeisemmällä paikalla pihaamme. Voin jo kuvitella istuvani pöydän ääressä siemailemassa aamuteetä ja kuunnellessa viereisen puun tuulikellojen helinää. 

3. Alue kylpytynnyrille

Tästä meillä on miehen kanssa vielä eroavaiset mielipiteet paikalle. Paikan pitäisi olla suojaisa, mutta lähellä saunaa kuitenkin ettei kauhean pitkää matkaa tarvitse talvellakaan tarpoa sinne. 

4. Mansikkamaa

Tai torni. Tai seinä. En ole vielä tehnyt lopullista päätöstä. Kaikissa on hyviä ja huonoja puolia. Eniten kiinnostaisi tehdä jonkinmoinen pystypuutarha johon saisi mansikat riippumaan.

Siinä taisi olla kaikkein isoimmat projektit. Näin kirjoitettuna ei kuulosta pahalle, mutta kyllä noihin aikaa saa kulumaan. Onhan sitten vielä uusien istutusten tekoa ja puutarhan koristeisiin liittyviä projekteja mutta niistä voi kertoa sitä mukaa kun ne on tehty. 

Onko teillä tulevalle kesälle projekteja?

Lopuksi vielä yhdestä viime kesän projektista kuva.

-Hanna-

Kuusamon suurpetokeskus

Pitihän sitä täälläkin nyt käydä kun kerta näillä suunnilla olimme. Parkkipaikka oli tupaten täynnä ja asuntoautoja oli tien varsi melkein täyteen pysäköity. Lippuja joutui hetken jonottamaan ja meidän kierrokselle osallistui varmaan n. 40 henkilöä. Tästä johtuen emme paljoa itse nähnyt mitään eläimistä kuin vasta seuraavaan kohteeseen siirryttäessä, mutta sentään kuulimme opastuksen.

Eniten kävi sääliksi lapsia jotka eivät päässeet eturiviin, kun aikuiset änkesivät sinne kuvaamaan. Moni lapsi surkutteli asiaa meidänkin vieressä. Kierros kesti meillä päälle tunnin. 

Kettuja ja ilveksiä emme nähneet kierroksella ollenkaan. 

Koirasudet oli mun ehdoton lemppari. Ehkä siksi koska ne oli kaikista sosiaalisempia ja niitä näki kunnolla. Vaalea turkkinen Omega, joka on lauman heikoin oli lemppari!

Jos tänne vielä joskus tulemme niin sitten ehdottomasti joko päivän ensimmäiselle tai viimeiselle kierrokselle. Eikä välttämättä näin sesonki aikana kannata tulla jos haluaa jotain nähdäkin. Tai sitten kierrosten ihmismäärää pitäisi rajoittaa.

Pyhä Jyssäys, Ruka

Meidän piti aloittaa päivä kipuamalla Valtavaaran huipulle mutta jo ensimmäinen nousu osoittautui liian jyrkäksi minulle, joten lähdimme kesken kävelemään takaisin autolle winter trailia pitkin. Nyt kun tietää että tuohon portaikkoon pääsee helpompaakin reittiä voi ensi yrityksellä välttää alun kamalat kiviportaat jotka näkyvät ylempänä.

Päädyimme menemään kuitenkin Pyhä Jyssäys nimisen rengasreitin. Vaikka tässäkin oli nousua aluksi, niin nousu oli kuitenkin loivempaa joten sen jaksoi paljon paremmin. Polku oli helppokulkuista, koska tämä on samalla myös pyöräilyreitti. Heille saikin aina välillä antaa tilaa.

Laelta paljastuikin kauniit maisemat ja näköalatasanteelta näki kauas. Tähän jopa minäkin uskaltauduin katsomaan maisemia. Pystyimme bongaamaan sieltä esimerkiksi Riisitunturin jossa olimme toissa päivänä. 

Alas meneminen olikin paljon mukavampaa kuin ylös. Niin totesi eräs pyöräilijäkin joka kiiti ohitsemme kavereineen.

Aivan loppureitin maisemat eivät olleet yhtään mieleemme. Oli sähkölankoja, joku ihme sähköhökkeli ja lopuksi mentiin vielä mökkialueen läpi. Tämä kohta koitettiinkin kiirehtiä nopeasti pois. 

Riisin rääpäsy, Riisitunturi

Vähän matkan päästä lähdöstä saavuimme ensimmäiselle nähtävyydelle nimeltä Tapionpöytä, joka on latvaton metsäkuusi. Tapionpöydän ääressä kerrotaan muinaisten suomalaisten uhranneensa pyyntikauden ensimmäisestä saaliista osan metsän kuninkaalle Tapiolle.

Polku huipulle oli loivaa nousua, mutta hyvin jaksoi auringonpaahtaessa kunhan piti levähdys- ja juomataukoja riittävästi eikä mennyt kauhealla kiireellä eteenpäin.

Näitä kauniita puita katsoessa matkan varrella mieleni tekee joskus palata tänne uudestaan talvella katsomaan niitä tykkylumen peittäminä.

Tunturin päältä avautui upeat maisemat. Siellä olisi voinut olla vaikka koko päivän istumassa ja katselemassa luontoa.  Etsimme sopivan paikan syödä eväät ja hetkinen nautittiin ennen kuin lähdimme laskeutumaan takaisin kohti parkkipaikkaa. 

Riisitunturin kahden huipun välissä oleva ikkunalampi oli mielestäni kaunis näky. 

Paarmoja oli täällä eniten meidän viikon kestäneessä reissussa heinäkuussa, mutta ei todellakaan niin paljoa kuin kotona Keski-Suomessa. 

-Hanna-

Koskipuisto Käylässä ja Ruka

Leenan koskituvan yhteydessä Käylässä on koskipuisto. Kävimme mieheni kanssa siellä epäonnistuneen pienen karhunkierroksen jälkeen pyörähtämässä, ettei nyt ihan hukkareissua olisi tullut. 

Meidän lisäksi siellä oli isä lapsensa kanssa, kaksi miestä valokuvailemassa sekä kaksi kalastelemassa. 

Tällä kertaa ei osuttu harmi kyllä näytökseen jossa Käylän Jaska laskee kosken tukilla. Se olisi ollut hieno nähdä myös. 

Illemmasta lähdimme vielä kävelemään Rukalle. Olipa ne maisemat sieltäkin yllättävän kauniit. Näimme jopa pienen haloilmiön muodostumista auringon ympärille. 

Olenko ainoa jolla tulee tästä ylhäällä olevasta kuvasta mieleen Leijonakuninkaasta kohtaus jossa Mufasa sanoo Simballe: "Katso Simba. Kaikki mitä valo koskettaa on kuningaskuntaamme" 😄

Koska omaan korkeanpaikankammon ja muutenkin hirvitti jo valmiiksi niin patistin miehen vielä käymään ottamassa kuvan rumien paikannimien -kyltistä. Ehkä vielä joskus itekkin uskaltaudun kyltille.

Kuusamon kirpputorit ja Lapin Riviera

Olemme innokkaita kirppistelijöitä mieheni kanssa, joten täytyihän meidän käydä katsastamassa Kuusamon kirpputorit siellä ollessa. 

Ensimmäisenä kävimme Kierrätysmyymälä löytölässä. Tämä kierrätysmyymälä on osa Kuusamon mielenterveyden tuki Ry:tä. Tykkäsin tiloista todella paljon. Kaikki tavarat ja vaatteet olivat lajiteltu omiin osioihin, joista oli helppo etsiä esimerkiksi oman kokoisia vaatteita. Löysin sieltä tulevaan DIY-projektiin lasipulloja sekä ihanan oranssisen kastelukannun kasvihuoneeseen.

Tämän jälkeen poikettiin Wanhassa aatamissa. Kivan kokoinen kirppis jossa oli uutta tavaraa ja myyntipöydät asiakkaille. Täältä bongasin itselleni postikortteja halvalla postcrossingia varten, yhden lasipullon lisää sekä elokuvan.

Viimeisenä kävimme Pinkki taivas -putiikki kirpputorissa. Kirppis oli kahdessa kerroksessa ja jaoteltu moneen eri huoneeseen, jonka takia omasta mielestäni oli vähän sekava. Itse en täältä löytöjä tehnyt, mutta mieheni löysi sieltä viltin rannalle.

Hetken googleteltua bongasin myös kahvilan nimeltä Mokkakettu. Kahvila oli kauniisti sisustettu ja kettu teema näkyi myös esimserkiksi koristetyynynpäällisissä. Tunnelma oli leppoisa ja mukava.

Pääasiassahan halusin tänne paikan päältä saatavien söpöjen kettukeksien takia. Pakkohan sellaiset on päästävä nauttimaan edes kerran elämässä!

Aamupäivän shoppailun jälkeen ajoimme Livojärven rannalla sijaitsevalle Säikänsalmen rannalle. Toiselta nimeltään Lapin rivieralle. Heti alkuun silmiini osui melkein kilometrin pitkä kaistale hiekkarantaa. Siis aivan mie-le-tön hiekkaranta.

Toisena silmiini osui valtava ihmispaljous. Ensimmäisenä mieleeni putkahti; apua, paniikki! Olin vältellyt julkisia uimarantoja jo pitkän ajan, koska olen epävarma kehostani. Tietty olin ounastellutkin että ihmisiä on varmasti ihan kivasti liikkeellä, koska ilma oli kuuma. Uskaltauduin kuitenkin pukeutumaan uima-asuun ja sopivan paikan löydyttyä levitimme viltin maahan ja otimme aurinkoa. Oli ihan voittaja fiilis!

Uimaan mennessä oli kiva yllätys että vesi oli sopivan lämpöistä, sekä tuulesta johtuen myös hieman aallokkoista. Aalloissa oli kiva telmiä, Tuli ihan kultainen lapsuus mieleen. Ranta oli myös hyvin pitkälle matala ja hiekkapohjainen. 

Itsemme ihan ryppyiseksi uimisen jälkeen vielä kuivattelimme hetken auringossa ja lähdimme kohti majapaikkaa. Paikanpäällä olisi ollut myös kotakahvila, mutta emme tällä kertaa käyneet syömässä lättyjä. Ompahan taas joskus hyvä syy käydä uudestaan! 

-Hanna-

Oulangan kansallispuisto, kiutaköngäs + Hiiden Hurmos

Startattiin heti aamusta miehen kanssa kohti kiutaköngästä. Autoja oli Oulangan luontokeskuksen parkkipaikka melkein täynnä. Mies sanoi ettei ole koskaan noin paljon väkeä nähnyt siellä. Kuitenkaan poluilla ei tullut vastaan kauheasti ihmisiä.

On muuten hauskaa kuinka on kahdenlaisia ihmisiä; heitä jotka lukevat jokaisen kyltin ja heitä joita ei kiinnosta pätkääkään ja odottavat että toiset lopettaa lukemisen. Itsehän kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään. 😄 Kumpaan sinä kuulut?

Kiutakönkään jylhä kosken pauhe kuului jo kauas. Putoushan on kokonaisuudessaan huimat 14m pitkä jyrkkien koskien sarja josta korkein porras on 4 metriä. Koski ja punaiset kalliot olivat vaikuttava näky. Kallioiden tiilenpunainen väri johtuu dolomiittikivestä. Jokseenkin itse odotin jotain vielä upeampaa, mutta tänne pitäisi varmaan tulla keväämmällä niin koskessa olisi enemmän vettä. 

Kävelimme hetkisen vielä eteenpäin harjua joka kuuluu isoon karhunkierrokseen. Sopivan paikan löydyttyä istuimme alas syömään eväät. Maisema sieltä oli todella upea. 

Eväiden jälkeen palasimme hetkisen takaisin päin ja lähdimme kävelemään hiiden hurmos -kierroksen. Hetkinen huilattiin penkillä hiidenlammen ääressä katsellen luontoa ja tämän jälkeen jatkoimme kierroksen loppuun. 

Lopuksi kävimme luontokeskuksessa katsomassa pienen näyttelyn sekä infopisteestä ostimme kansallispuiston merkin. Ravintolaan emme tällä kertaa jääneet syömään vaan lähdimme mökille tekemään ruokaa. 

-Hanna-