Pyhä-Häkin kansallispuisto, Tulijärven polku

PÄIVÄ 1

Lähdimme mieheni kanssa juhannuspäivänä telttailemaan Pyhä-Häkkiin. Kummallekkin meistä tämä oli aivan uusi paikka, emmekä koskaan olleet vielä tehnyt tällaistä telttaretkeä. Päätimme kiertää Tulijärven polun, joka on pituudeltaan 17km. Ensimmäisenä päivänä kävelyä kertyi noin 7km jonka jälkeen yövyimme Tulijärven laavulla.

Autoja oli parkkipaikalla varmaan likemmäksi 30 kappaletta, eli väkeä riitti. Viimeset ihmiset jotka näimme oli Kotajärvellä. Loppumatka saatiinkin talsia sitten rauhassa kahdestaan. 

Pitkospuut oli uusittu lähivuosina melkein kaikki. Vain yhdet oli vielä vanhalla mallilla, jotka kävelimme toisena päivänä. 

Alueelta löytyi myös jos jonkinmoista kääpää. Ei ihme että Pyhä-Häkkiä kutsutaan kääpien aarreaitaksi. 

Hyttysiä ja paarmoja oli aivan kauheasti. Jos oli märkää - löytyi hyttysiä, jos aurinko paahtoi - paarmat hyökkäsivät. Koskaan ei oikein ollut hyvä. Loppu matkasta ne alkoivatkin ottaa jo päähän sillä mallilla että tuli vain äkäiltyä. Voi mies parkaa. 😁 

Tulijärven laavulle saavuttaessa joskus noin klo 17.00 olimme ainoat siellä. Vain Martiksi ristitty joutsen piti meille seuraa viereisellä järvellä. Sen touhuja oli mukava seurailla. Metsäpalovaroituksen vuoksi emme käyttäneet ollenkaan nuotiota vaan söimme snackpotit joihin olimme kantaneet termoskannussa kuumaa vettä. Muutenkin meillä oli mukana snackpottien lisäksi banaanit, omenat, leipiä, pähkinä-rusina trailmix, kuivalihaa ja annospikapuuroa, johon myös kannettiin termospullossa kuuma vesi. Suklaatakin olisi ollut mukana, jollei mies olisi jättänyt sitä auton keskikonsoliin sulamaan. Kyllä sai mies kuulla siitä pitkin reissua, haha. Juoma puolta meillä oli 6,5 litraa, mutta olisi voinut olla enemmänkin.

PÄIVÄ 2

Huonosti nukutun yön jälkeen (heräilin tunnin välein, koska oli kova nukkua) syötiin aamupala, pakattiin kimpsut kasaan, sanottiin Martille moikat ja lähdettiin n. 10 km matkalle kohti autoa. Tämä päivä oli paljon tuulisempi, mutta tuntui että hyttysiä oli eilistä enemmän. Tosin polkukin meni enemmän kosteikoilla joten siinä varmaan syy siihen. 

Tänä toisena päivänä ainakin alkuun tuli huomioitua enemmän luonnon yksityiskohtia, koska kävelimme paljon hitaampaa tahtia. Loppua kohden vauhti sitten kasvoikin. Syötiin myös kesän ensimmäiset kypsät mustikat. 

  

Ajoitellen tuli muistutuksia tulen voimasta ja Pyhä-Häkissä tapahtuneista metsäpaloista. 

Bongattiin myös haavassa erikoisia palluroita, joihin emme ennen ole törmänneet. Hetken tutkittuani päädyin tulokseen, että ovat äkämäsääsken munia. Se munii haavan lehtiruotiin johon kehittyy pyöreä äkämä sisällään toukka ja tuosta sitten kehittyy uusi sääski. Aina oppii jotain uutta. 

Poika-Ahossa on kesäisin lammaspaimenet, joten emme päässeet tutustumaan ja kuvaamaan pihan rakennuksia. Reitti kulki lammaslaitumen läpi, mutta lampaita emme nähneet tällä kertaa. 

Ah, ihanat portaat! Tämän toisen päivän reitti oli paljon raskaampi. Oli enemmän nousuja ja polut olivat kivisiä ja juurisia etenkin loppua kohden. Nilkat huusivat lopussa hoosiannaa.

Ihastuin näihin kilpikaarnaisiin mäntyihin! Niistä tuli ihan mieleen jotkin lohikäärmeen suomut yms. Olisin voinut kuvailla niitä ties kuinka paljon. Kilpikaarna kertoo puun olevan vähintään yli 200-vuotinen. 

Lopuksi reitillä oli nähtävyydet vanha- ja uusi iso puu. Olivathan ne todella vaikuttavan kokoiset. Etenkin tuo vanhempi. 

Reissu oli kaiken kaikkiaan oikein mukava ja taas on yksi uusi kokemus koettu. 

Seuraavaa reissua varten täytyy pakata kyllä jotkin pelikortit ajanvietteeksi.   

Täältä löytyy lisää tietoa Pyhästä-Häkistä! 

-Hanna-

Arboretum Mustila

Kuten otsikkokin jo kertoo, kävimme tuossa viime viikolla tutustumassa ensimmäistä kertaa Mustilan Arboretumiin. Paikalla oli paljon väkeä vaikka olimmekin jo ajoissa liikkeellä. Syynä tuohon lienee atsaleoiden ja alppiruusujen kukinta-aika; se nimittäin oli parhaimmillaan. 

Emme ajaneet autolla arboretumin parkkiin vaan jätimme sen taimitarhan pihaan josta kävelimme muutaman sata metriä itse paikalle. 

Yhtään siiliä ei nähty, vaikka olikin useita merkkejä varoittamasta niistä.

Heti ensimmäisenä lipun oston jälkeen muiden lähtiessä suoraan kohti alppiruusu- ja atsaleapuistoja me kiekkasimme mieheni kanssa vasemmalle kohti puuveistoksia. August Eskelisen mahtavat puuveistokset tekivät minuun  kyllä suuren vaikutuksen. 

 

Veistosten ihailemisen jälkeen lähdimme kohti puiston Japani osiota joka olikin ihan perimmäisenä. Itseäni kiinnostaa kauheasti Japanin kulttuuri ja noh, oikeastaan kaikki Japaniin liittyvä, niin olin tästä melkeimpä eniten innoissani. Kuviin oli vaikea taltioida isoja puita yms, joten niitä ei valitettavasti ole. 

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisempänä saavuimme atsaleoiden ja alppiruusujen luo ja se kukkaloisto oli aivan uskomaton!  En yhtään ihmettele miksi puistossa vierailee noina aikoina valtavat määrät turisteja!

Huomasin, että kaikki kuvani olikin atsaleoista, mutta eipä tuo mitään. Olihan ne kauniita. 

Ostin tuolta mukaani alppiruusu 'Marketta' -taimen, joka on suomalainen, vuonna 2005 julkistettu alppiruusulajike. Se on jalostettu itse Mustilassa kasvavista alppiruusuista.  Istutin sen ohjeiden mukaan meidän pihan mäntyjen alle happamaan maahan, suojaisaan paikkaan.

Oletteko  te käyneet koskaan puistossa?

-Hanna-

Taimien istutusta ja kasvihuoneen tekoa

Viime sunnuntaina meillä oli talkoot isommalla porukalla. 

Me naiset istuteltiin perennat, osa kesäkukista ja pensaat sekä pestiin ikkunoita, miehet taas laittoi perunat maahan ja rakensivat minulle kasvihuonetta.

Angervo pääsi aika keskeiselle paikalle meidän pihaa, koska tästä ei kasva kovin isoa pensasta.

Pikkujasmike istutettiin lähelle tietä, jotta se joskus kasvaessaan vähän antaisi näkösuojaa meidän pihaan. Olen lukenut facebookin ryhmistä kuinka kirvat on piinannu nyt jasmikkeita ja lumipalloheisejä.. Toivottavasti eivät meille rantaudu sillä meiltä löytyy tuo heisikin jo ennestään. 😬 Täytyy tästä varmaan lähteä tutkimaan asiaa jahka tämän olen kirjoitellut loppuun.

Osa orvokeista pääsi matalien auringonkukkien kanssa parvekelaatikoihin. Nämä kun laitan meidän valkoiselle tiiliseinälle, niin ai että kun kukat pääsee loistamaan sitä vasten!

Tähän pataan ajattelin laittaa orvokkien seuraksi kanssa auringonkukkia. Niiden taimiahan riittää. Tuli vähän esikasvateltua. 😄 Vielä pitäisi monelle taimelle keksiä paikka.. Saattaapi olla että täydennän perennapenkkejä niillä sitten. 

Vielä ei puutarha näytä kovin kummoiselta kukkaloiston puolesta koska kaikki kukat, pensaat ja perennat ovat niin pieniä. Täytyy tässä kärsivällisenä odotella kesän etenemistä... 

Ja tässä sitten kasvihuonetta 😍 

Oon niin rakastunut tähän vaikka se ei ole vielä valmis! Tää muoto ja kaikki! En malta oottaa että pääsen istuttamaan taimet tuonne ja saadaan tehtyä mun istutuspöytäkin valmiiksi! Varmaan muutan tuonne, haha.

Eilen vielä tähä tuli katto, ovi ja tuuletusikkuna, sekä ikkunat pestiin, mutta niistä mulla nyt ei ollu kuvia tähän hätään. 

Oli kyllä todella tuottoisa 10 tuntinen päivä. Ihanaa kun sai kesän työlistalta useammankin kohdan yliviivattua. Onni on ihanat sukulaiset jotka auttavat 💓

-Hanna-