Pyhä-Häkin kansallispuisto, Tulijärven polku

PÄIVÄ 1

Lähdimme mieheni kanssa juhannuspäivänä telttailemaan Pyhä-Häkkiin. Kummallekkin meistä tämä oli aivan uusi paikka, emmekä koskaan olleet vielä tehnyt tällaistä telttaretkeä. Päätimme kiertää Tulijärven polun, joka on pituudeltaan 17km. Ensimmäisenä päivänä kävelyä kertyi noin 7km jonka jälkeen yövyimme Tulijärven laavulla.

Autoja oli parkkipaikalla varmaan likemmäksi 30 kappaletta, eli väkeä riitti. Viimeset ihmiset jotka näimme oli Kotajärvellä. Loppumatka saatiinkin talsia sitten rauhassa kahdestaan. 

Pitkospuut oli uusittu lähivuosina melkein kaikki. Vain yhdet oli vielä vanhalla mallilla, jotka kävelimme toisena päivänä. 

Alueelta löytyi myös jos jonkinmoista kääpää. Ei ihme että Pyhä-Häkkiä kutsutaan kääpien aarreaitaksi. 

Hyttysiä ja paarmoja oli aivan kauheasti. Jos oli märkää - löytyi hyttysiä, jos aurinko paahtoi - paarmat hyökkäsivät. Koskaan ei oikein ollut hyvä. Loppu matkasta ne alkoivatkin ottaa jo päähän sillä mallilla että tuli vain äkäiltyä. Voi mies parkaa. 😁 

Tulijärven laavulle saavuttaessa joskus noin klo 17.00 olimme ainoat siellä. Vain Martiksi ristitty joutsen piti meille seuraa viereisellä järvellä. Sen touhuja oli mukava seurailla. Metsäpalovaroituksen vuoksi emme käyttäneet ollenkaan nuotiota vaan söimme snackpotit joihin olimme kantaneet termoskannussa kuumaa vettä. Muutenkin meillä oli mukana snackpottien lisäksi banaanit, omenat, leipiä, pähkinä-rusina trailmix, kuivalihaa ja annospikapuuroa, johon myös kannettiin termospullossa kuuma vesi. Suklaatakin olisi ollut mukana, jollei mies olisi jättänyt sitä auton keskikonsoliin sulamaan. Kyllä sai mies kuulla siitä pitkin reissua, haha. Juoma puolta meillä oli 6,5 litraa, mutta olisi voinut olla enemmänkin.

PÄIVÄ 2

Huonosti nukutun yön jälkeen (heräilin tunnin välein, koska oli kova nukkua) syötiin aamupala, pakattiin kimpsut kasaan, sanottiin Martille moikat ja lähdettiin n. 10 km matkalle kohti autoa. Tämä päivä oli paljon tuulisempi, mutta tuntui että hyttysiä oli eilistä enemmän. Tosin polkukin meni enemmän kosteikoilla joten siinä varmaan syy siihen. 

Tänä toisena päivänä ainakin alkuun tuli huomioitua enemmän luonnon yksityiskohtia, koska kävelimme paljon hitaampaa tahtia. Loppua kohden vauhti sitten kasvoikin. Syötiin myös kesän ensimmäiset kypsät mustikat. 

  

Ajoitellen tuli muistutuksia tulen voimasta ja Pyhä-Häkissä tapahtuneista metsäpaloista. 

Bongattiin myös haavassa erikoisia palluroita, joihin emme ennen ole törmänneet. Hetken tutkittuani päädyin tulokseen, että ovat äkämäsääsken munia. Se munii haavan lehtiruotiin johon kehittyy pyöreä äkämä sisällään toukka ja tuosta sitten kehittyy uusi sääski. Aina oppii jotain uutta. 

Poika-Ahossa on kesäisin lammaspaimenet, joten emme päässeet tutustumaan ja kuvaamaan pihan rakennuksia. Reitti kulki lammaslaitumen läpi, mutta lampaita emme nähneet tällä kertaa. 

Ah, ihanat portaat! Tämän toisen päivän reitti oli paljon raskaampi. Oli enemmän nousuja ja polut olivat kivisiä ja juurisia etenkin loppua kohden. Nilkat huusivat lopussa hoosiannaa.

Ihastuin näihin kilpikaarnaisiin mäntyihin! Niistä tuli ihan mieleen jotkin lohikäärmeen suomut yms. Olisin voinut kuvailla niitä ties kuinka paljon. Kilpikaarna kertoo puun olevan vähintään yli 200-vuotinen. 

Lopuksi reitillä oli nähtävyydet vanha- ja uusi iso puu. Olivathan ne todella vaikuttavan kokoiset. Etenkin tuo vanhempi. 

Reissu oli kaiken kaikkiaan oikein mukava ja taas on yksi uusi kokemus koettu. 

Seuraavaa reissua varten täytyy pakata kyllä jotkin pelikortit ajanvietteeksi.   

Täältä löytyy lisää tietoa Pyhästä-Häkistä! 

-Hanna-